Martin von Willebrand kirjoittaa avoimen lähdekoodin GPL-lisenssistä ja sen käytöstä yrityksissä. Perusviesti on, että avoimen lähdekoodin GPL-lisenssiin liittyen nähdään usein turhia riskejä, joskin yrityksen on kuitenkin oltava huolellinen GPL-lisensoituja ohjelmistoja käyttäessään.
Yritys voi hallita avoimeen lähdekoodiin kohdistuvia riskejä kunnioittamalla yhteisiä pelisääntöjä ja noudattamalla vastavuoroisuuden velvoitetta.
Avoimesta lähdekoodista keskusteltaessa huomio kiinnittyy usein yleisimmin käytettyyn GPL-lisenssiin, versioon kaksi (GPL, GPLv2). Varsinkin vastavuoroisuusvelvoite tai copyleft-ehto (GPLv2 kohta 2: kohdan johtolause ja alakohta b) aiheuttaa huolta. Tältä osin lisenssin versio 3 vastaa sitä pääkohdiltaan.
Yritysten kannalta ongelmallisinta on vastavuoroisuusvelvoitteen laajuuden epäselvyys: milloin vastavuoroisuusvelvoite ulottuu GPL-ohjelmiston kanssa yhdistettävään toiseen ohjelmistoon? Tämä kysymys usein estää muun GPL:n analyysin ja luo turhia pelkoja koko avoimen lähdekoodin hyödyntämiseen. Turhia pelkoja liittyy myös siihen, mitä ehdon rikkomisesta ajatellaan seuraavan.
Tarttumisen automatiikkaa ei ole
Vastavuoroisuusvelvoitteesta käytetään myös harhaanjohtavia nimityksiä ”tarttuminen” tai ”virusvaikutus” tai ”periytyminen”. Ilmaisuilla kuvataan (virheellistä) ajatusta siitä, että GPL automaattisesti tarttuisi yrityksen oman tuotteeseen ja saastuttaisi sen.
