Lähtökohtia
Ilmoittajansuojelulain vahingonkorvausta koskevaa lainkohtaa (26 §) sovelletaan ilmoittajansuojelulain 5 §:n mukaiseen henkilölliseen soveltamisalaan kuuluville ilmoittajille ja muille henkilöille (jäljempänä ”muu suojeltu henkilö”) sekä ilmoituksen kohteelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen. Sitä sovelletaan ilmoittajan ja ilmoituksen kohteen välisissä oikeudellisissa suhteissa riippumatta niiden laadusta; palvelussuhteissa, sopimussuhteissa sekä silloin kun ilmoittajan ja ilmoituksen kohteen välillä ei ole sopimussuhdetta.
Oikeus vahingonkorvaukseen voi syntyä lähtökohtaisesti seuraavilla perusteilla:
1. Vastatoimien kiellon rikkomisen perusteella.
Vastatoimi voi käytännössä olla mikä tahansa sellainen teko tai laiminlyönti, johon on ryhdytty ilmoittamisen vuoksi ilman, että toimeen on asianmukaisia perusteita (esimerkiksi palkankorotuksen tai ylennyksen epääminen taikka ilmoittajan elinkeinotoiminnan maineen vahingoittaminen sosiaalisessa mediassa ilmoittamisen vuoksi). Työnantajalle kuuluvassa direktio-oikeuden käyttämisessä ei ole kyse kielletystä vastatoimesta, jos direktio-oikeuteen perustuvalle menettelylle on olemassa asialliset perusteet. Rajanvedosta huolimatta on selvää, että työnantajalle kuuluvan direktio-oikeuden käyttämisen ja kielletyn vastatoimen arvioinnissa on odotettavissa tulkintaongelmia.
2. Ilmoittamisen estämisen kiellon rikkomisen perusteella.
Ilmoittamisen kiellon rikkomisessa on kyse teosta, jonka tarkoituksena on estää ilmoituksen tekeminen ilman asianmukaisia perusteita (esimerkiksi ilmoituksen tekemistä harkitsevan uhkaileminen).
3. Väärien tietojen ilmoittamisen kiellon rikkomisen perusteella.
Se, joka ilmoittaa tai julkistaa vääriä tietoja tahallaan, rikkoo kieltoa.
Kenellä voi olla oikeus vahingonkorvaukseen ja millä perusteella?
1. Ilmoittajalla: vastatoimien ja ilmoittamisen estämisen kiellon rikkomisen perusteella.
2. Muulla suojelulla henkilöllä: vastatoimien kiellon rikkomisen perusteella.
3. Ilmoituksen kohteella: väärien tietojen ilmoittamisen kiellon rikkomisen perusteella.
Kuka voi olla vahingonkorvausvelvollinen?
Vahingonkorvausvelvollinen voi olla ensinnäkin se luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka rikkoo tahallisesti vastatoimien ja ilmoittamisen estämisen kieltoa (vahingonkorvaukseen oikeutettu on tällöin ilmoittaja tai muu suojeltu henkilö). Käytännössä tahallisuuden käsillä olo edellyttää vain tietoa ilmoittamisesta. Lisäksi rikkomisen on luonnollisesti oltava syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon.
Vahingonkorvausvelvollinen voi toiseksi olla ilmoittaja, joka tahallisesti ilmoittaa tai julkistaa vääriä tietoja (vahingonkorvaukseen oikeutettu on tällöin ilmoituksen kohde). Tahallisuuden arvioinnissa keskeistä on se, onko ilmoittaja ilmoittanut tai julistanut vääriksi tietämiään tietoja siitä huolimatta, että hänen olisi tullut ymmärtää niiden voivan vahingoittaa ilmoituksen kohdetta. Jos ilmoittaja ei ole tiennyt eikä hänen olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että tiedot ovat vääriä, kyse ei ole tahallisesta menettelystä ja ilmoittaja saa suojaa (ilmoittaja on toiminut vilpittömässä mielessä eikä hänellä ole ollut perusteltua aihetta epäillä tietojen paikkansapitävyyttä).
Mitkä vahingot voivat tulla korvattaviksi?
Ilmoittajansuojelulain mukaan vain taloudellinen vahinko korvataan. Henkilö- tai esinevahinko ja kärsimys eivät tule sen nojalla korvattavaksi. Näiden korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia.
Taloudelliset vahingot korvataan täyden korvauksen periaatteen mukaan. Vahingonkorvausvastuuseen sovelletaan vahingonkorvauslain vahingonkorvauksen kohtuullistamista ja korvausvastuun jakautumista koskevia säännöksiä, vaikka vahingonkorvausvastuu tulee ilmoittajansuojelulain nojalla kyseeseen vain tahallisen toiminnan ollessa käsillä.
Hallituksen esityksessä on tuotu esiin esimerkkeinä vastatoimien kiellon rikkomisesta aiheutuneina taloudellisina vahinkoina työntekijän osalta työehtojen heikentämisestä aiheutuneet palkkatulojen menetykset ja elinkeinotoiminnan osalta paitsi tavaroiden tai palveluiden epäämisestä tai sopimussuhteen ennenaikaisesta päättämisestä aiheutuneet kulut niin myös elinkeinotoiminnan maineen vahingoittaminen sosiaalisessa mediassa aiheutunut liikevaihdon vähentyminen.
Ilmoituksen kohteelle aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta hallituksen esityksessä on tuotu esiin liiketulon menetys.
Suhde muihin seuraamuksiin
Jos työntekijäasemassa oleva henkilö ilmoittaa tai julkistaa tahallisesti vääriä tietoja, niin seuraamukset eivät välttämättä rajoitu vain vahingonkorvausvastuuseen. Muina seurauksina kyseeseen voivat tulla erilaiset työoikeudelliset seuraamukset, kuten varoitus, irtisanominen tai purkukin, jos esimerkiksi työsuhteen jatkamisen edellytyksenä olevaa luottamusta ei enää ole. Lisäksi kyseeseen voivat tulla erilaiset rikosoikeudelliset seuraamukset liittyen esimerkiksi salassapitovelvollisuuden rikkomista, väärää ilmiantoa, kunnianloukkausta, viestintäsalaisuuden loukkausta ja tietosuojarikosta koskeviin säännöksiin.
Vahingonkorvausvelvollisuuden lisäksi vastatoimiin ryhtynyt työnantaja tai muu organisaatio voi olla velvollinen maksamaan hyvitystä vastatoimien kohteeksi joutuneelle ilmoittajalle tai muulle suojellulle henkilölle, johon on kohdistettu menettely, jonka tarkoituksena on ollut ilmoittamisen estäminen. Vastatoimen luonteesta riippuen kyseeseen voivat tulla myös jotkin rikosoikeudelliset seuraamukset. Omana seuraamuksenaan kyseeseen voi tulla myös ilmoittajan oikeus tehdä ilmoituksensa muuhun kuin organisaation tarjoamaan ilmoituskanavaan menettämättä oikeuttaan ilmoittajansuojelulain mukaiseen suojaan.
Suhde tiettyihin muun sääntelyn mukaisiin korvauksia koskeviin säännöksiin
Korvausvastuun syntymistä muun lain, kuten vahingonkorvauslain, työsopimuslain tai sopimussuhteen perusteella ei ole ilmoittajansuojelulaissa suljettu pois, mutta rikastumiskielto rajoittaa korvattavuutta. Jos vahinkoa kärsinyt on saanut korvausta samasta vahingosta muun lain tai sopimuksen perusteella, tämä korvaus otetaan huomioon ilmoittajansuojelulain mukaista korvausta määrättäessä.
Jos vastatoimena on ryhdytty työ- tai virkasuhteen perusteettomaan päättämiseen, niin työsopimuslain, merityösopimuslain ja virkasuhteita koskevan lainsäädännön työ- tai virkasuhteen perusteetonta päättämistä koskevat korvaussäännökset ovat ensisijaisia ilmoittajansuojelulain vahingonkorvaussäännöksiin nähden. Kuitenkin esimerkiksi lomauttamisen ja työsopimuksen ehtojen heikentämisen yhteydessä, kantajana oleva työntekijä voi vaatia vahingonkorvausta niin työsopimuslain kuin ilmoittajansuojelulain perusteella. Tällaisissa tilanteissa kantajana oleva työntekijä voi siis vaatia vahingonkorvausta kummankin lain perusteella.
Työsopimuslain, merityösopimuslain ja virkasuhteita koskevan lainsäädännön korvaussäännösten tullessa noudatettaviksi, noudettaviksi tulisivat myös samaisten säännösten korvaussäännöksiin liittyvät vanhentumis- ja kanneaikasäännökset. Nämä säännökset poikkeavat ilmoittajansuojelulain vastaavista (27 §). Ilmoittajansuojelulain mukaisten korvausvelkojen vanhentumisaika on kolme vuotta. Vastatoimien ja ilmoittamisen estämisen kiellon vastaisesta menettelystä seuraavien korvausvelkojen osalta vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun ilmoittaja tai muun suojeltu henkilö on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt saada tietää vastatoimien ja ilmoittamisen estämisen kiellon vastaisesta menettelystä. Tahallisesta väärien tietojen ilmoittamisesta tai julkistamisesta seuraavien korvausvelkojen osalta taas vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun kohde on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää tahallisesta väärien tietojen ilmoittamisesta tai julkistamisesta. Molemmissa tapauksissa vahingonkorvauksen vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta.
Koska ilmoittajansuojelulain nojalla korvataan vain taloudellinen vahinko, ilmoittajansuojelulailla ei ole vaikutusta ilmoittajan oikeuteen vaatia esimerkiksi henkilövahinkojen korvaamista muun lain tai sopimuksen perusteella.
Toisin sopimisen mahdollisuus
Vahingonkorvaussääntely on pakottavaa. Sen paremmin vastatoimen kohteeksi kuin ”väärän” ilmoituksen kohteeksi joutuneen oikeudesta vahingonkorvaukseen ei saa sopia toisin kohteen vahingoksi.
Terhi Lehtopolku
Kirjoittaja, asianajaja Terhi Lehtopolku käsittelee whistleblowing-direktiiviä koskevissa artikkeleissaan muun muassa WBD:stä seuraavia velvollisuuksia, ilmoituskanavan toteuttamistapoja ja sitä, kuka voi tehdä ilmoituksen.
Tutustu asianajaja Terhi Lehtopolun kirjoittamiin Whistleblowing-artikkeleihin:
Oletko valmis – Whistleblower-direktiivi tulee
Miksi Whistleblowing-ilmoituskanavaan kannattaa panostaa?
Whistleblower-direktiivi / velvollisuudet ja vastuut
Whistleblower-ilmoituskanavan toteuttamistavat ja käyttöönottoon valmistautuminen
Whistleblower-direktiivi – ilmoituksen tekijät ja tekijöiden suoja
Poimintoja HE-luonnoksesta ilmoittajansuojelulaiksi
Ilmoittajansuojelulaki – kuka voi vastata ilmoituksen käsittelystä?
Ilmoittajansuojelulaki – ilmoituksen käsittelyn eteneminen
Tarpeena Whistleblowing-kanava?
Tutustu HH Partnersin WhistleSafe®-palveluun.
