Kuva: Trent Erwin / Unsplash
HH Partnersin liikesalaisuuksia koskeva artikkelisarja pureutuu liikesalaisuuteen oikeudellisena suojamuotona. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa lähdetään liikkeelle siitä, mitä liikesalaisuudella tarkoitetaan.
Liikesalaisuuslaki määrittää sen mitä voidaan pitää liikesalaisuutena
Suomessa liikesalaisuuksia varten on ollut voimassa oma erityislakinsa liikesalaisuuslaki vuodesta 2018 alkaen. Laki perustuu EU-direktiiviin, minkä vuoksi samankaltaisia edellytyksiä sovelletaan myös muissa EU-jäsenmaissa. Suomessa liikesalaisuuslain ohella rikoslain elinkeinorikoksia koskevassa 30 luvussa säädetään liikesalaisuuksien oikeudettomaan hankintaan, ilmaisemiseen ja käyttöön liittyvästä rikosoikeudellisesta vastuusta. Huolimatta siitä, että rikoslaissa liikesalaisuudesta käytetään termiä yrityssalaisuus, viitataan tällä käytännössä samaan asiaan.
Liikesalaisuuslain mukaan liikesalaisuudella tarkoitetaan tietoa:
a) joka ei ole kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa;
b) jolla on taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa; ja
c) jonka laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi.
Kaikkien kolmen edellä mainitun kohdan tulee täyttyä, jotta tietoa voitaisiin pitää liikesalaisuutena. Tämä onkin syytä pitää mielessä, kun pohditaan sitä, mitkä ovat liikesalaisuuksia ja miten niiden suojaamisesta on huolehdittava.
Lisäksi liikesalaisuuslaki asettaa lähtökohdaksi sen, että suojakohteen tulee olla tietoa. Tiedon käsite on ymmärrettävä laajasti siten, että jossain määrin myös data voi muodostaa liikesalaisuuden, mikäli laissa annetut edellytykset täyttyvät. Se, mitä kulloinkin pidetään liikesalaisuutena, vaatiikin tapauskohtaista harkintaa.
Millainen tieto voi muodostaa liikesalaisuuden?
Tiedon tulee olla salaista
Liikesalaisuuslaki ei määritä suoranaisesti sitä, mitä liikesalaisuuden tulee olla, vaan se lähtee siitä, mitä liikesalaisuus ei ole. Liikesalaisuus voikin olla hyvin monenlaisissa eri muodoissa olevaa sisällöltään erityyppistä tietoa. Merkitsevä tekijä on se, että tiedon tulee olla salaista, jotta se voi olla liikesalaisuus. Vastaavasti liikesalaisuus voidaan menettää, mikäli se tulee julkiseksi.
Tieto ei saa olla yleisön vapaasti saatavilla ja se ei myöskään saa olla helposti selvitettävissä. Se ei siis esimerkiksi saa olla sellaista tietoa, joka on löydettävissä internethaun perusteella tai pääteltävissä jonkin esineen ulkomuotoa silmämääräisesti tarkastelemalla. Tiedon salaisuus ei kuitenkaan edellytä sitä, että sen sisältävä tuote tai ratkaisu tulisi pitää lukkojen takana, vaan esimerkiksi jokin kuluttajille saatavilla oleva tuote voi sisältää liikesalaisuuden.
Liikesalaisuus vai ammattitaitoa?
Ammattitaitoa ei pidetä liikesalaisuutena ja se rajautuu liikesalaisuuden määritelmän ulkopuolelle. Tämä koskee esimerkiksi työssä tavanomaisesti kartutettua tietoa, taitoa ja kokemusta. Myös alan koulutukselle ominaiset tiedot, joita henkilöt esimerkiksi opintojensa aikana kerryttävät, kuuluvat ammattitaidon piiriin.
Nyrkkisääntönä voidaankin pitää sitä, että mitä yleisempää, laajemmin tunnettua ja muistinvaraisempaa tieto on, sitä todennäköisemmin se kuuluu osaksi henkilön ammattitaitoa. Mikäli tieto puolestaan on yksityiskohtaista, liittyy tietyn tahon toimintaan eikä ole laajasti tunnettua ja on taltioitu yksityiskohtaiseen muotoon, on se todennäköisemmin liikesalaisuus.
Tiedolla tulee olla taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa ollakseen liikesalaisuus
Sen lisäksi, että tieto on salaista eikä se ole helposti selville saatavissa, tiedolla tulee olla taloudellista arvoa, joka liittyy sen haltijan elinkeinotoimintaan. Taloudellisen arvon tulee perustua siihen, että tieto on salaista. Mitään euromääräistä taloudellista arvoa on vaikea liikesalaisuuksille niiden luonteen takia määrittää, mutta lain esitöissä on lähdetty siitä, että arvo ei voi olla aivan vähäpätöistä. Tästä voidaan johtaa se päätelmä, että tiedon salassa pysymisen arvo elinkeinonharjoittajalle on ainakin enemmän kuin 0 euroa. Tiedon arvon tai potentiaalisen arvon tuleekin perustua siihen, että se menetetään, mikäli se tulee julkiseksi.
Tyypillisenä esimerkkinä liikesalaisuuksista käytetään usein sellaista taloudellista tai teknistä tietoa, jonka julkiseksi tulemisesta voi aiheutua haittaa liikesalaisuuden haltijalle. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi asiakasluettelot, hinnoittelutiedot, testitulokset tai tekniseen ratkaisuun liittyvä tieto, joka on patentoinnin sijaan päätetty pitää salaisena. Myös ns. negatiivinen tieto, kuten tieto siitä, ettei jokin tekninen ratkaisu toimi, tai yrityksen heikko taloudellinen tilanne voi olla liikesalaisuus. Tämän tyyppisen tiedon julkiseksi tuleminen voi aiheuttaa organisaatiolle taloudellista vahinkoa tai markkina-aseman heikkenemistä.
Liikesalaisuuden asema voi olla myös tiedolla, jota ei ole vielä hyödynnetty elinkeinotoiminnassa. Riittää, että on olemassa mahdollisuus tiedon taloudelliseen hyödyntämiseen. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun tuotekehitysprosessissa on päätetty jättää patentoimatta jotakin ja säilyttää se liikesalaisuutena, mutta taloudellista hyödyntämistä ei ole vielä konkreettisesti aloitettu esimerkiksi myytävän tuotteen yhteydessä.
Kohtuulliset toimenpiteet tiedon suojaamiseksi
Laki ei määrittele, missä muodossa liikesalaisuutena suojattavan tiedon tulisi olla. Tämä tarkoittaa sitä, että tieto voi olla tallennettuna monenlaisin tavoin, kuten esimerkiksi sähköisesti tietokoneelle taikka fyysisesti paperille. Tiedon ei tarvitse kuitenkaan olla kirjallisessa muodossa ja se voikin olla tallennettu vain muistinvaraisesti. Kuitenkin tältä osin tulee huomioida se, että liikesalaisuudet tulee erottaa edellä käsitellystä ammattitaidosta, jota henkilö voi kartuttaa esimerkiksi työtehtäviensä parissa.
Koska tiedon tulee olla salaista, on sen salassa pysymisen eteen ryhdyttävä toimiin, jotta kyseessä voidaan katsoa olevan liikesalaisuus. Toimenpiteiden kohtuullisuutta tarkastellaan tapauskohtaisesti. Liikesalaisuuslaki asettaakin liikesalaisuuden lailliselle haltijalle aktiivisen toimintavelvoitteen liikesalaisuuksiensa suojaamiseksi. Aktiivinen velvoite tarkoittaa sitä, että toimenpiteiden kohtuullisuus ei täyty, mikäli liikesalaisuuden haltija on jättäytynyt täysin passiiviseksi ja tieto ei vain ole levinnyt eteenpäin.
Käytännössä toimet tiedon salassa pitämiseksi voivat olla niin teknisiä kuin fyysisiäkin. Tekniset keinot koskevat muun muassa tietosuojaa, kuten tiedostojen salaamista, tiedostoon käsiksi pääsevän henkilöjoukon rajaamista sekä kulun- ja lokitietojen seurantaa. Fyysisinä keinoina voivat toimia esimerkiksi lukot, portit ja tuotantolaitoksen tontin rajaaminen. Muita keinoja ovat esimerkiksi salassapitosopimukset sekä työntekijöiden perehdyttäminen liikesalaisuuksien identifiointiin ja käsittelyyn. Liikesalaisuuksien parissa työskentelevien henkilöiden tietoisuus, selkeät toimintaohjeet ja liikesalaisuuksien hallittu jakaminen salassapitositoumuksen alla ovat tärkeässä asemassa liikesalaisuuksien suojaamisen osalta. Liikesalaisuusohjesäännön onkin hyvä olla voimassa koko organisaation laajuisesti.
Lue lisää:
Tehoa kriittisen tiedon hallintaan liikesalaisuuksien ohjesäännöllä
Liikesalaisuuteen suojamuotona perehdymme tarkemmin artikkelisarjan seuraavassa osassa.
Pauliina Rajala
Artikkelisarjassamme kuvaamme usein esille nousevia kysymyksiä ja/tai haastavia tilanteita liikesalaisuuksiin liittyen.
Mikä on liikesalaisuus? –artikkeli on liikesalaisuuksiin keskittyvän artikkelisarjamme ensimmäinen osa.
HH Partners hoitaa liikesalaisuuksiin liittyviä toimeksiantoja, mukaan lukien liikesalaisuuksiin liittyvät sopimus- ja riita-asiat. Lisäksi konsultoimme asiakkaitamme esimerkiksi heidän strategiaansa ja sisäisiä ohjeistuksiaan koskevissa asioissa, kuten liikesalaisuusohjesääntöjä tehtäessä tai yleisemmin toiminnan suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä.
Kirjoittaja:
Pauliina Rajala työskentelee HH Partnersin IPR-tiimissä asianajajana painopistealueinaan liikesalaisuudet, immateriaali- ja markkinointioikeudelliset sopimus-, riita- ja rikosasiat sekä tavaramerkkiasiamiestehtävät. Pauliina on suorittanut tuomioistuinharjoittelun ja hänellä on kokemusta myös käräjätuomarina toimimisesta. Pauliina toimii Muotioikeuden yhdistys ry:n hallituksen jäsenenä.
