Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa todettiin, että patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Tämän lisäksi edellytetään, että patentoitavaksi haettu tekninen ratkaisu on keksinnöllinen. Tällä tarkoitetaan sitä, että patentoitavaksi haettava ratkaisu eroaa olennaisesti hakemusaikaisesta tekniikan tasosta. Tällainen voi olla esimerkiksi aiemmin tunnettuihin ratkaisuihin verrattuna huomattavasti edullisemmin toteutettavissa oleva toteutus, joka tarjoaa sinänsä ratkaisun samaan ongelmaan kuin aiemmin tunnetut julkaisut.
Keksinnöllisyyttä arvioidaan luonnollisesti aina patenttihakemuksia käsiteltäessä. Lisäksi se tulee tyypillisesti arvioitavaksi patentin mitätöintivaatimusten yhteydessä, joissa se varsin usein muodostaa hyvin merkittävän osan argumentaatiosta, ellei koko riidan ytimen. Näin sen vuoksi, että tekniikan tason arvioiminen suhteessa patentoituun keksintöön on monisyisempi asia kuin sen arvioiminen, esittääkö jokin yksittäinen julkaisu patentoidun teknisen ratkaisun sellaisenaan (uutuudeneste).
Mitätöintivaatimukset puolestaan ovat käytännössä hyvin tyypillisiä vastatoimia patentin loukkausta koskeviin väitteisiin ja kanteisiin.
Patenttilaki
Patenttilaista ja –asetuksesta ei löydy täsmällistä ohjetta sen arvioimiseksi, milloin patentissa keksinnöksi määritellyn teknisen ratkaisun on katsottava eroavan ”olennaisesti” tekniikan tasosta. Jo termi ”olennainen” on sellaisenaan epämääräinen ja arvostuksenvarainen, joten tälle arvioinnille on oikeuskirjallisuudessa sekä patenttiviranomaisten ja tuomioistuinten ratkaisukäytännössä vuosien varrella kehitetty standardoituja ajatusmalleja, joiden avulla päätösten yhteismitallisuutta ja ennakoitavuutta on pyritty parantamaan.
Alan ”keskivertoammattimies” tulkintakäytännössä
Vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan arviointi tehdään ensinnäkin tarkasteltavana olevan tekniikan alan kuvitteellisen keskivertoammattimiehen näkökulmasta.
Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) Patenttikäsikirjassa todetaan, että keskivertoammattimies on tavallinen käytännön toimija, joka on tietoinen olemassa olevasta tunnetusta tekniikasta etuoikeuspäivän ajankohtana. Hänellä on myös saatavilla kaikki olemassa olevaan tekniikan tasoon liittyvä tietous, ja hänen käytettävissään on alalla tavanomaiset välineet ja kyvyt rutiininomaiseen työhön ja kokeiluun sekä kyky hyödyntää tunnettua tekniikkaa. Hänen katsotaan myös pystyvän yhdistämään viitejulkaisuista esille tulleen tiedon alansa yleistietoihin, esimerkiksi hyvin tunnettuun käsikirjasta ilmenevään tekniseen opetukseen. Tämä kuvitteellinen keskivertoammattimies voi myös joissain tapauksissa olla yksittäisen henkilön sijasta esimerkiksi työryhmä. Oleellista on pitää mielessä, että keskivertoammattimiehellä ei tarkoiteta ko. alan tutkijaa, professoria, tai muutakaan huippuspesialistia.
Ongelma-ratkaisu-menetelmä tulkinnan lähtökohtana
Keksinnöllisyyttä arvioidessaan rekisteriviranomainen tai tuomioistuin siis vertaa patenttihakemuksessa tai patentissa selostettua teknistä ratkaisua yleisesti samalla tekniikan alalla hakemushetkellä tunnettuihin ratkaisuihin. Tämä tapahtuu arvioimalla, voisiko edellä viitattu alan keskivertoammattimies luontevasti yhdistellä eri hakemusaikaisista julkaisuista ilmeneviä teknisiä ratkaisuja keskenään, ja näin päätyä patentissa määriteltyyn ratkaisuun. Tämän seikan arvioiminen on luonnollisesti huomattavasti monimutkaisempaa kuin keksinnön uutuuden arvioiminen, koska mahdolliset uutuuden esteet ilmenevät yhdestä ainoasta julkaisusta.
Arvion tekemisen helpottamiseksi keksinnöllisyyttä on sekä Suomessa että laajemminkin Euroopassa jo varsin pitkään arvioitu alun perin Euroopan patenttivirastossa (EPO) kehitettyä ns. ongelma-ratkaisu-menetelmää käyttäen. Patentti- ja rekisterihallitus toteaa patenttikäsikirjassaan ongelma-ratkaisu-menetelmän mukaisen lähestymistavan sisältävän seuraavat viisi vaihetta:
- Lähimmän tekniikan tason määrittäminen,
- Teknisten piirteiden erojen määrittäminen vaatimuksen ja lähimmän tekniikan tason julkaisun välillä
- Vaatimuksen ja lähimmän tekniikan tason julkaisun erojen aikaansaaman teknisen vaikutuksen määrittäminen
- Objektiivisen teknisen ongelman määrittäminen
- Vastaaminen kysymykseen: onko alan ammattimiehelle ilmeistä päätyä ratkaisemaan objektiivinen tekninen ongelma patenttivaatimuksessa esitetyllä tavalla käyttämällä lähtökohtana patenttihakemuksen tekoaikaista lähintä tekniikan tasoa?
Käytännössä ne hakemusaikana tunnetut tekniset ratkaisut, joiden perusteella yllä mainittu ajatusprosessi tapahtuu, ilmenevät useimmiten vanhemmista saman tekniikan alan julkisiksi tulleista patenteista ja patenttihakemuksista. On toki mahdollista, että tiedossa on jokin sellainen laite tai menetelmä, joka on hakemusaikana ollut patentoimaton, mutta julkisesti käytössä, ja joka näin voidaan keksinnöllisyyden arvioinnissa ottaa yhdeksi tekniikan tasoa kuvaavaksi ”julkaisuksi”.
Esa Korkeamäki
Kirjoittaja, osakkaamme Esa Korkeamäki vastaa HH Partnersin immateriaalioikeuden tiimistä painopistealueinaan immateriaali- ja markkinointioikeudelliset sopimus-, riita- ja rikosasiat sekä tavaramerkkiasiamiestehtävät. Esa toimii Suomen AIPPI ry:n puheenjohtajana sekä toimi Suomen asianajajaliiton immateriaalioikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtajana vuosina 2010-2016.
Artikkelisarjassamme kuvaamme usein esille nousevia kysymyksiä ja/tai haastavia tilanteita patentteihin liittyen.
- Patentti – keksinnöllisyyskriteerin tulkinta –artikkeli on patentteihin keskittyvän artikkelisarjamme toinen osa.
- Artikkelisarjamme aloitti artikkeli ”Patentti – uusien teknisten ratkaisujen suoja”.
- Artikkelisarjan seuraava osa on ”Patentti – teollinen käyttökelpoisuus ja toistettavuus”.
HH Partners hoitaa patentteihin liittyviä riitoja, mukaan lukien mitätöintiväitteitä ja korvauskysymyksiä sekä kantajan että vastaajan puolella. Tyypillisiä toimeksiantoja ovat myös patenttien lisensiointi-, luovutus- ja muut sopimustilanteet. Lisäksi konsultoimme esimerkiksi immateriaalioikeussuojaa, eli IPR-suojaa suunniteltaessa tai yleisemmin toiminnan suunnitteluun liittyvissä IPR-kysymyksissä. Patentin haussa suosittelemme käyttämään kumppaneinamme toimivia patenttitoimistoja.
