Kuva: Brian Matangelo / Unsplash
Oletko kuullut tekijänoikeudellisessa keskustelussa käytettävän termejä sopimuslisenssi tai pakkolisenssi ja jäänyt pohtimaan, mitä näillä termeillä oikein tarkoitetaan? Alta löydät tiiviin vastauksen kysymykseen.
Sopimuslisenssi
Sopimuslisenssillä tarkoitetaan tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaation, tuttavallisemmin tekijänoikeusjärjestön, myöntämää käyttölupaa, jolla lisenssinsaaja voi lisenssisopimuksen mukaisin ehdoin käyttää myös sellaisten oikeudenhaltijoiden tekijänoikeudella suojattuja teoksia, joita tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaatio ei suoraan edusta valtuutuksen perusteella. Sopimuslisenssijärjestelmä siis laajentaa lisenssin ulottuvuuden myös sivullisiin, eli sellaisiin oikeudenhaltijoihin, jotka eivät ole antaneet tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaatiolle valtuutusta edustaa itseään teosten lisensoinnissa, mihin viittaa myös sopimuslisenssin englanninkielinen termi extended collective license.
Sopimuslisenssistä säädetään tekijänoikeuslain 2 luvussa. Sopimuslisenssin myöntäminen edellyttää, että tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaatio on tekijöiden antamien valtuutusten perusteella riittävän edustava käytettävien teosten kyseisen alan tekijöiden suhteen sopimuksen kohteena olevan teostyypin ja oikeuksien osalta. Sopimuslisenssiorganisaationa toimiminen edellyttää Opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksyntää. Opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksyminä sopimuslisenssiorganisaatioina toimivat Suomessa Gramex, Teosto, Kopiosto, Sanasto, Kuvasto ja APFI.
Sopimuslisenssijärjestelmän käyttöönoton taustalla ovat massakäyttötilanteisiin liittyvät tarpeet. Sopimuslisenssijärjestelmä on otettu käyttöön sellaisia rajattuja tilanteita varten, joiden osalta ajatellaan, että tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttö on yhteiskunnallisista syistä tarpeen, mutta joiden osalta teosten käyttölupien hankkiminen jokaiselta yksittäiseltä oikeudenhaltijalta ei olisi käytännössä mahdollista, sillä oikeudenhaltijoita on niin paljon. Sopimuslisenssijärjestelmä siis mahdollistaa käyttölupien hankkimisen keskitetysti.
Sopimuslisenssijärjestelmä on alun perin lähtöisin pohjoismaista, ja Suomessa se otettiin käyttöön 60-luvulla. Nykyisin sopimuslisenssijärjestelmästä säädetään myös EU-tasolla, DSM-direktiivin 12 artiklassa, ja jäsenvaltioilla on kyseisen artiklan mukaan halutessaan mahdollisuus säätää siitä, että sopimuslisenssijärjestelmää sovelletaan jäsenvaltiossa tietyillä tarkemmin rajatuilla käyttöaluilla.
Sopimuslisenssijärjestelmän piirissä ovat Suomessa muun muassa seuraavat käyttötilanteet:
- Teoskappaleiden valmistaminen valokopioimalla
- Teosten käyttäminen opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa
- Teosten käyttäminen arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa
- Painamalla tai vastaavin menetelmin valmistetussa sanomalehdessä tai aikakauskirjassa julkaistun kirjoituksen taikka radiossa tai televisiossa lähetettyyn uutisohjelmaan sisältyvän teoksen käyttäminen sisäiseen tiedotuskäyttöön
- Teoksen lähettäminen radiossa ja televisiossa lähettäjäyrityksen toimesta sekä teoksen lähetystekninen tallentaminen
- Radio- tai televisiolähetykseen sisältyvän teoksen edelleen lähettäminen samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa
- Televisio-ohjelmaan sisältyvän teoksen käyttäminen televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelussa
- Lehtijulkaisuun sisältyvän teoksen käyttäminen
Myös niillä oikeudenhaltijoilla, joita tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaatio ei edusta, on oikeus saada korvaus sopimuslisenssiin perustuvasta teosten ja muun suojatun aineiston käytöstä. Oikeudenhaltijan tulee esittää vaatimus korvauksesta sopimuslisenssiorganisaatiolle kolmen vuoden kuluessa teoksen käytöstä, muutoin oikeus korvaukseen raukeaa.
Oikeudenhaltijalla, jota tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaatio ei edusta, on myös halutessaan oikeus kieltää teoksensa tai muun suojatun aineiston käyttö sopimuslisenssin perusteella. Kielto-oikeutta ei kuitenkaan ole valokopioinnin ja edelleen lähettämisen osalta.
Pakkolisenssi
Pakkolisenssillä tarkoitetaan tilannetta, jossa teoksen käyttäjä ei tarvitse lupaa teoksen käyttöön oikeudenhaltijalta. Teoksen käyttäjän tulee kuitenkin tällöin maksaa oikeudenhaltijalle korvaus teoksen käytöstä. Koska pakkolisenssi rajoittaa tekijän yksinoikeutta määrätä teoksensa käytöstä, sovelletaan sitä vain tietyissä tarkoin rajatuissa tapauksissa.
Pakkolisenssiä sovelletaan Suomessa esimerkiksi seuraavissa käyttötilanteissa:
- Teoskappaleiden valmistaminen näkörajoitteisten ja muiden erityisryhmien käyttöön
- Äänitallenteen julkinen esittäminen (oikeudet sävellysteoksen käyttämiseen on kuitenkin hankittava niiden oikeudenhaltijoilta)
- Jakeluvelvoitteen alaisten televisio- ja radio-ohjelmien samanaikainen edelleen lähettäminen
Sonja Laamanen
Artikkeli on osa HH Partnersin tekijänoikeuksia koskevaa artikkelisarjaa.
HH Partners avustaa laaja-alaisesti tekijänoikeuksiin ja lähioikeuksiin liittyvissä asioissa aina oikeuksien hallinnasta ja kaupallistamisesta niiden tehokkaaseen puolustamiseen. Edustamme pääasiassa yrityksiä tai yksittäisiä tekijänoikeudenhaltijoita. Asiantuntijoillamme on pitkä kokemus useilla luovilla aloilla toimivien oikeudenhaltijoiden edustamisesta, esimerkiksi viihde-, peli-, musiikki-, taide-, muoti-, muotoilu-, kirjallisuus-, kustannus-, elokuva-, vähittäis-, verkkokauppa- ja media-aloilta. Lisäksi asiantuntijoillamme on kokemusta tekijänoikeuksien kollektiivihallinnoinnista. Lue lisää täältä.
Kirjoittaja:
Sonja Laamanen on erikoistunut immateriaalioikeuksien suojaamiseen ja loukkauksiin liittyviin asioihin. Hän avustaa asiakkaitamme IPR-strategiaan, sopimuksiin, työsuhdekeksintöihin ja markkinointijuridiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi Sonja neuvoo asiakkaitamme immateriaalioikeudellisissa kysymyksissä teknologiaoikeuteen ja yritysjärjestelyihin liittyvissä toimeksiannoissa. Sonja neuvoo asiakkaitamme myös tietosuojaan liittyvissä kysymyksissä. Sonja on hankkinut kokemusta tekijänoikeuksien kollektiivihallinnoinnista ja musiikin lisensoinnista aikaisemmassa tehtävässään juristina musiikin tekijänoikeusjärjestö Gramexissa.
