Kuva: Wesley Tingey / Unsplash
Tekijänoikeuden loukkausväitteet ovat olleet jälleen esillä mediassa, kun HBL uutisoi syyskuun alussa Kalevala Korun ja suomalaisen suunnittelijan välisestä kiistasta, jossa suomalainen korusuunnittelija on lähestynyt Kalevala Korua väittäen, että Kalevala Korun uusi Männyt-korusarja kopioisi oikeudettomasti hänen Souvenir d’Océan-mallistoaan ja olisi liian samankaltainen (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010671626.html). Kyse ei ole aivan harvinaisista väitteistä käsityö-, muotoilu- ja muodin saralla. Moni saattaa muistaa esimerkiksi tapauksen vuodelta 2013, jossa Marimekon suunnittelijan Marimekolle suunnitteleman ja myös Finnairin lentokoneen maalaukseksi päätyneen Metsänväki-kuosin todettiin, tosin vain mediassa, olevan plagiaatti ukrainalaisen taiteilijan maalauksesta. Tapaus johti muun muassa Marimekon Suomen kansalle osoittamaan anteeksipyyntöön (https://yle.fi/a/3-6664174). Kalevala Korun ja suomalaisen suunnittelijan välinen kiista tuskin tulee johtamaan vastaavaan ”mediamylläkkään” tai koko Suomen kansalle osoitettavaan anteeksipyyntöön, puolin tai toisin, mutta se herättää kuitenkin keskustelemaan tärkeästä aiheesta.
Tekijän näkökulmasta ainakin seuraavat asiat tulevat käytännössä aina arvioitaviksi harkittaessa oikeustoimiin ryhtymistä:
1) Nauttiiko alkuperäinen teos tai sen osa tekijänoikeudellista suojaa?
2) Onko myöhempi teos alkuperäisen teoksen suojapiirin sisällä sellaisena kuin se ilmenee?
3) Onko alkuperäisen teoksen tai sen osien käyttö sallittua jonkin tekijänoikeuslain rajoitussäännöksen nojalla?
4) Loukkaako myöhempi teos jotakin alkuperäisen teoksen tekijänoikeudellista yksinoikeutta?
5) Minkälaisia siviili- tai rikosoikeudellisia vaatimuksia voidaan esittää?
Tässä kirjoituksessa sivutaan lyhyesti kaikkia näitä osa-alueita.
Tekijänoikeussuojan saaminen
Tekijänoikeus on sen kohteena olevan henkisen luomistyön tuloksen, kuten kirjan, sävellysteoksen, maalauksen, valokuvan, tai vaikkapa erilaisten käsitöiden ja jopa teollisen muotoilun tuotteiden tai niiden suojaa saavien osien ilmaisumuodon suojaa. Tekijänoikeussuoja syntyy tekijälle heti teoksen luomisen yhteydessä eikä suojan voimaantulo vaadi Suomessa oikeuden rekisteröimistä, kuten rekisteröidyt tavaramerkit tai patentit. Tekijänoikeussuoja on voimassa tekijän koko eliniän ja 70 vuotta teoksen tekijän kuolinvuodesta.
Tekijänoikeus suojaa ainoastaan sitä omaperäistä ja itsenäistä ilmenemismuotoa, johon tekijä on inhimillisen luomistyön tuloksensa saattanut. Tekijänoikeussuojaa saadakseen teoksen tulee täyttää EU:n tuomioistuimen (”EUT”) oikeuskäytännössään harmonisoima ns. omaperäisyysstandardi, jota on perinteisesti kutsuttu teoskynnykseksi Suomessa. Käytännössä arvioitavaksi tulee se, onko teos omaperäinen siten, että se on tekijänsä henkinen luomus, kuten EU:n tuomioistuin on sen ratkaisukäytännössään määritellyt (C-145/10 Painer, C-5/08 Infopaq, Cofemel ja C-833/18 Brompton jne.).
EUT:n kaikkia teoslajeja koskeva omaperäisyysstandardin harmonisointi tarkoittaa sitä, että tekijänoikeussuojan ainoana kriteerinä tulee arvioida, onko teos omaperäinen siten, että se on hänen henkisen luomistyönsä tulos. Jäsenmaat eivät voi soveltaa minkäänlaisia muita kansallisiin oikeustraditioihin perustuvia kriteerejä teostasoarvioinnissa, kuten asettaa laadullisia vaatimuksia liittyen lopputuloksen taiteelliseen korkealaatuisuuteen, esteettisyyteen tai sen vaatimaan työhön tai taitoon. Näillä linjauksilla on merkitystä muun muassa käyttötaiteen mahdollisuuksilla saada osakseen tekijänoikeussuojaa.
Teoksen suojapiiri
Tekijänoikeuden nojalla ei voida estää toisia luomasta samasta teemasta, aiheesta, ideasta, periaatteesta tai tiedosta omaa teostaan, edellyttäen, että luominen tapahtuu itsenäisesti eikä lopputulos ole toisen teoksen kopio.
Koska tekijällä on oikeus määrätä teoksestaan muuttamattomana ja muutettuna, teoksen suojapiiri ei kuitenkaan käytännössä rajoitu identtisiin jäljitelmiin tai kopioihin, vaan on tätä laajempi. Alkuperäisen teoksen tekijällä on oikeus määrätä yksinoikeutensa nojalla suojapiirin sisään jäävistä muunnelmista (derivative works) kuten alkuperäisestä teoksesta.
Rajankäynti siitä, milloin tällainen loukkaava muunnelmasuhde alkuperäisen teoksen ja myöhemmän teoksen välillä on syntynyt ja milloin kyseessä kokonaan uusi teos, on mahdollisesti kaikkein eniten tekijänoikeudellista oikeuskäytäntöä synnyttänyt tilanne. Ratkaisu tehdään sen perusteella, syntyykö alkuperäisen teoksen ja myöhemmän teoksen välille ns. ”samuuselämys”. Yleistäen voidaan todeta, että samuuselämys syntyy, kun vastaanottaja mieltää teokset yhtenä ja samana tai silloin kuin alkuperäinen teos on (selvästi) havaittavissa myöhemmästä teoksesta. Rajankäynti on yleistä myös siitä, milloin teokseen tehdyt muutokset ovat kullakin alalla tavanomaisia oikeudenhaltijan lupaa edellyttämättömiä teknisluontoisia muutoksia ja milloin muuntelu on puuttunut siinä määrin teoksen suojaa saaviin rakenteisiin, tyyliin tai muotoon, että muuntelijan olisi tullut hankkia lupa muunteluun.
Tekijän yksinoikeudet
Tekijällä on taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiinsa perustuva lähtökohtaisesti laaja yksinoikeus määrätä siitä, miten tekijänoikeussuojan kohteena olevaa teosta käytetään.
Tekijänoikeuslain 2 § antaa tekijälle kaksi taloudellista oikeutta. Näitä ovat kappaleen valmistamisoikeus ja yleisön saataville saattamisoikeus (sisältäen teoksen levittämisen, välittämisen, julkisen esittämisen ja yleisölle näyttämisen). Myös muuttamisoikeuden on katsottu sisältyvän taloudellisiin oikeuksiin itsenäisenä oikeutena.
Tekijän persoonaa ja hänen henkilökohtaista suhdetta teokseensa suojaavat myös lain 3 §:n moraaliset oikeudet, joista tekijä voi tekijänoikeuslain puitteissa luopua ainoastaan rajoitetusti. Näitä ovat velvollisuus ilmoittaa tekijä teoksen käytön yhteydessä hyvän tavan mukaisesti (isyysoikeus) sekä kielto muuttaa teosta tekijän taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla (respektioikeus).
Loukkausepäilyjen yhteydessä tekijän 2 ja 3 §:n mukaisten yksinoikeuksien laajuutta joudutaan joskus tulkitsemaan. Loukkauksen voidaan katsoa tapahtuneen vain, jos teosta on hyödynnetty jollakin tekijänoikeudellisesti relevantilla tavalla, joka on tekijän yksinoikeuksien piirissä. Tämä ei ole aina selkeää. Tätä osoittaa EUT:n laaja oikeuskäytäntö siitä, minkälaiset teoksen käyttötapahtumat voidaan katsoa kuuluvaksi kappaleen valmistamista tai yleisön saataville saattamista koskevan oikeuden piiriin sekä kotimainen oikeuskäytäntömme koskien tekijänoikeudellisesti relevanttia teoksen käyttöä.
Arvioitaessa yksinoikeuksien laajuutta ja toisaalta tekijänoikeuden rajoitussäännösten sovellettavuutta, lain tulkinnassa on kuitenkin perinteisesti painotettu tekijän ja hänen taloudellisten intressiensä suojaamista.
Tekijänoikeuden rajoitukset
Tekijänoikeuslain rajoitussäännökset rajaavat kuitenkin tekijän yksinoikeuksia monessa suhteessa. Rajoitussäännösten taustalla on tärkeiksi ymmärrettyjä yhteiskunnallisia syitä ja sivistyksellisiä perusteita ja tällöin kysymys voi olla esimerkiksi sen arvioimisesta, onko lainausten ottaminen teoksesta ollut tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisen sitaattioikeuden nojalla sallittua tai onko teoksen käyttö ollut sallittua tekijänoikeuslain 23 a §:n parodiaa, karikatyyriä tai pastissia koskevan poikkeuksen nojalla.
Tekijänoikeus on jatkuvaa tasapainon hakemista oikeudenhaltijan oikeuksien ja intressien ja toisaalta käyttäjien oikeuksien ja intressien sekä yhteiskunnallisten intressien välillä. Tässä piilee myös tekijänoikeuden kiehtovuus.
Oikeudenloukkauksiin puuttuminen ja loukkausten seuraamukset
Jotta tekijä voisi nauttia tekijänoikeuteen kuuluvista taloudellisista ja moraalisista oikeuksistaan lähtökohtaisesti yksinoikeudella, olennaisena osana tekijänoikeuteen kuuluu tekijän mahdollisuus sulkea muut pois teoksen käyttämisestä, rajoitetuksi ajaksi. Kielto-oikeus on lähtökohtaisesti vain tekijälle kuuluva oikeus, ellei oikeutta ole siirretty kolmannelle. Korkein oikeus on tuoreessa ennakkopäätöksessään KKO:2024:53 vahvistanut, ettei esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöillä lähtökohtaisesti ole pelkkien tekijöiltä saamiensa yksinoikeuksien hallinnointi- ja oikeudenkäyntivaltuutusten perusteella asiavaltuutta puolustaa tekijälle kuuluvia yksinoikeuksia loukkausasiassa omissa nimissään.
Tekijänoikeuslaki antaa tekijänoikeuden haltijalle kattavan valikoiman erilaisia puuttumismekanismeja epäillyissä oikeudenloukkauksissa sekä verrattain ankaran seuraamusjärjestelmän. Oikeudenhaltija voi käyttää kielto-oikeuttaan tuomioistuimessa siviili- ja rikosoikeudenkäyntimenettelyssä, hakea epäiltyyn loukkaukseen liittyviin tahoihin kohdistuvia ennakollisia oikeusturvakeinoja, kuten turvaamistoimenpiteitä tai todistelun turvaamista tai puuttua loukkaavaan toimintaan tuomioistuimen ulkopuolella esimerkiksi varoituskirjeellä ja osapuolten välisin neuvotteluin. Seuraamusten tehokkuutta ilmentää tekijänoikeuslain 57 §:n mukainen tekijänoikeuden loukkaajan tuottamuksesta riippumaton hyvitysvastuu oikeudenloukkauksesta, mahdollinen vahingonkorvausvastuu sekä mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset. Loukkaajan kannalta raskain tosiasiallinen seuraamus saattaa joskus olla loukkauksesta aiheutuva mainehaitta.
Riippuen tilanteesta, tekijänoikeuden haltija saattaa pystyä perustellusti vetoamaan myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (1061/1978) 1 §:n tarjoamaan suojaan ja sopimusoikeudellisiin oppeihin. Silloin, kun kyse on teknisluontoisemmasta suojan kohteesta, on syytä arvioida, voiko tapaukseen liittyä muiden yksinoikeuksien kuten patenttien, mallioikeuksien tai hyödyllisyysmallien loukkausta tai liikesalaisuuksien/tietotaidon väärinkäyttöä.
Ilari Talman
Artikkeli on toinen osa HH Partnersin tekijänoikeuksia käsittelevää artikkelisarjaa.
HH Partners avustaa laaja-alaisesti tekijänoikeuksiin ja lähioikeuksiin liittyvissä asioissa aina oikeuksien hallinnasta ja kaupallistamisesta niiden tehokkaaseen puolustamiseen. Edustamme pääasiassa yrityksiä tai yksittäisiä tekijänoikeudenhaltijoita. Asiantuntijoillamme on pitkä kokemus useilla luovilla aloilla toimivien oikeudenhaltijoiden edustamisesta, esimerkiksi viihde-, peli-, musiikki-, taide-, muoti-, muotoilu-, kirjallisuus-, kustannus-, elokuva-, vähittäis-, verkkokauppa- ja media-aloilta. Lisäksi asiantuntijoillamme on kokemusta tekijänoikeuksien kollektiivihallinnoinnista sekä tekijänoikeusalan edunvalvontajärjestöissä toimimisesta. Lue lisää täältä.
Kirjoittaja:
Ilari Talman työskentelee HH Partnersin IPR-tiimissä lakimiehenä painopistealueinaan tekijänoikeudet sekä immateriaalioikeudelliset sopimus-, riita- ja rikosasiat. Lisäksi Ilari neuvoo asiakkaitamme muissa sopimus-, riita- ja rikosasioissa, yritysjärjestelyissä ja yleisessä liikejuridiikassa. Ennen liittymistään tiimiimme Ilari on toiminut Suomen suurimman kirjailijajärjestön, Suomen tietokirjailijat ry:n, juristina ja Taidemaalariliiton juristina.
