EU:n tekijänoikeusdirektiivin ja verkkolähetysdirektiivin toimeenpanemiseksi säädetyt tekijänoikeuslain muutokset astuivat voimaan 3.4.2023. Direktiivien toimeenpano on merkittävin tekijänoikeuslainsäädännön uudistus 20 vuoteen. Tekijänoikeusdirektiivin muodostamalla yhdenmukaisella lainsäädäntökehyksellä on tavoitteena edistää innovointia, luovuutta, investointeja ja uuden sisällön tuotantoa EU:ssa. Lainmuutokset vaikuttavat niin tekijänoikeuslain oikeudenhaltijoihin kuin suojattujen sisältöjen käyttäjiinkin.
Artikkeleissa otetaan katsaus siihen, minkälaisia keskeisiä muutoksia DSM-direktiivin täytäntöönpano toi tekijänoikeuslakiin ja mitä vielä on odotettavissa. Artikkelin ensimmäisessä osassa kerrotaan millä tavalla verkkosisällönjakopalvelun tarjoajan vastuu muuttui ja mistä uusista tekijänoikeuden rajoituksista säädettiin. Artikkelin seuraavassa osassa käsitellään tehtyjä lakimuutoksia liittyen tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaan sopimussuhteissa, verkkolähetysdirektiiviin sekä otetaan silmäys tuleviin lainsäädäntöhankkeisiin.
Direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (ns. DSM-direktiivi) hyväksyttiin EU:ssa 15.4.2019 ja sen tuli olla voimaansaatettuna jäsenmaissa 7.6.2021 mennessä.
Kuten tietyt muut jäsenvaltiot, myös Suomi oli myöhässä voimaansaattamisen takarajasta. Lakimuutoksia on valmisteltu Suomessa vuodesta 2019 asti ja prosessi on ollut monikäänteinen ja hidas. Ei vähiten siitä syystä, että direktiivi on monen kompromissin tulos ja sitä on tämän vuoksi pidetty varsin vaikeaselkoisena. Tämä osaltaan selittää lain poikkeuksellisen laajaa alkuvaiheen valmistelua vuosina 2019 ja 2020. Laajasta valmistelusta ja eri sidosryhmien kuulemisista huolimatta 27.9.2021 sidosryhmien lausunnoille lähtenyt hallituksen ensimmäinen esitysluonnos sai osakseen poikkeuksellisen laajaa kritiikkiä erityisesti verkkosisällönjakopalveluiden ja tekijöiden välisen ns. arvokuiluongelman korjaamiseen tähtäävän 17 artiklan ja tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaa sopimussuhteissa parantavien artiklojen implementointitavasta suhteessa direktiivissä edellytettyyn.
Lausuntokierroksen pohjalta esitykseen tehtiin muutoksia Eduskunnan valiokuntien kuultua lukuisia asiantuntijoita. Näkemykset direktiivien edellyttämistä muutoksista olivat ristiriitaisia vielä eduskuntakäsittelyn aikana. Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle 13.4.2022 ja sitä täydennettiin vielä perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta uudella hallituksen esityksellä joulukuussa 2022. Eduskunta hyväksyi hallituksen esittämät lainmuutokset pienin muutoksin 27.2.2023.
Verkkosisällönjakopalvelun tarjoajan vastuu
Tekijänoikeuslakiin tuli uusi verkkosisällönjakopalveluja koskeva luku. Luvun verkkosisällönjakopalveluilla tarkoitetaan käytännössä sosiaalisen median alustoja, kuten YouTube, Facebook ja TikTok. Verkkosisällönjakopalveluna ei pidetä sellaista palvelua, jolla on jokin muu päätarkoitus. Direktiivin johdantokappaleessa on esimerkkejä tällaisista palveluista, joita ovat mm. sähköiset viestintäpalvelut, yritystenväliset ja sellaiset pilvipalvelut, joihin kuluttajat voivat ladata sisältöä omaan käyttöönsä, sekä verkossa toimivat markkinapaikat. Verkkosisällönjakopalvelun määritelmän ulkopuolelle jää lisäksi esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitys- ja jakoalustat.
Koska ennen direktiiviä määritelmän mukaisten verkkosisällönjakopalvelujen on katsottu toimivan välittäjinä, niiden ei ole tarvinnut neuvotella teosten käytöstä oikeudenhaltijoiden kanssa. Lainmuutoksen myötä verkkosisällönjakopalvelujen suorittama välittäminen katsotaan tekijänoikeudellisesti relevantiksi yleisölle saataviin saattamiseksi ja niillä on nyt velvollisuus hankkia luvat palveluissa välitettäville teoksille tai estämään niiden saatavuus oikeudenhaltijan vaatimuksesta, milloin käyttö ei ole tekijänoikeuden rajoituksen, oikeudenhaltijan antaman luvan tai tekijänoikeussuojan puuttumisen vuoksi sallittua. Kun palveluntarjoaja on saanut tekijöiden luvan, se kattaa myös palvelun käyttäjien toimet, kun nämä tallentavat teoksia yleisölle välitettäväksi. Mikäli lupaa ei ole, vapautuu palveluntarjoaja vastuusta vain tietyin laissa säädetyin edellytyksin.
Käyttäjän näkökulmasta on tärkeää huomata, että maininta palveluntarjoajan saaman luvan kattamisesta myös käyttäjien toimet ei kuitenkaan sovellu, kun käyttäjä toimii ansiotarkoituksessa tai käyttäjän toiminta tuottaa hänelle merkittäviä tuloja. Ammattimaista tai muuten kaupallista kanavaa pitävät joutuvat siis edelleen hankkimaan itse luvat kanavallaan välitettäviin sisältöihin.
Lain mukaan, palveluntarjoajien vastuu ei saa johtaa siihen, että palvelun käyttäjien tekijänoikeuslain rajoitusten sallima oikeutettu käyttö estetään.
Palvelun käyttäjän oikeussuojakeinoja on myös parannettu. Jos pääsy käyttäjän palveluun lataamaan sisältöön estetään tai se poistetaan on palveluntarjoajalla oltava tarjolla tehokas ja nopea vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely, johon sisällön palveluun ladannut käyttäjä voi valittaa. Riidanratkaisumenettelyssä kuullaan oikeudenhaltijaa. Palveluntarjoajalle tehdyn valituksen lisäksi hän voi viedä asian kustannuksitta opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämään puolueettomaan ja ei-sitovaan erimielisyyksien ratkaisumenettelyyn.
Uudet tekijänoikeuden rajoitukset
Teosten käytön helpottamiseen ja ilmaisunvapauden turvaamiseen on pyritty säätämällä uusista tekijänoikeuden rajoituksista. Tekijänoikeuslaissa on nyt nimenomaiset rajoitukset koskien yleistä, mitä tahansa tarkoitusta varten tapahtuvaa tekstin- ja tiedonlouhintaa, ja erityistä tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvaa tekstin- ja tiedonlouhintaa ja aineiston säilyttämistä louhintaa varten. Tekijällä on mahdollisuus estää muun kuin tieteellistä tutkimusta varten tapahtuva tekstin- ja tiedonlouhinnan sopimuksin tai teknisillä keinoilla. Edellytyksenä on lisäksi, että tekstin- tai tiedonlouhinnan suorittajalla on laillinen pääsy teokseen.
Parodia, pastissi ja karikatyyri ovat nyt pakollisia tekijänoikeuden rajoituksia kaikissa EU-maissa. Vaikka Suomessa nämä ilmaisumuodot ovatkin olleet jo voimassa olevaa lakiin kirjaamatonta oikeutta, lakiin on nyt otettu nimenomainen rajoitussäännös, jonka mukaisesti julkistettua teosta saa käyttää parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa. Rajoitussäännös soveltuu esimerkiksi meemien tekemiseen.
Lakiin on otettu uusi opetuksen havainnollistamista koskeva rajoitus, joka täydentää olemassa olevaa sopimuslisenssillä tapahtuvaa opetuskäyttöä, johon sääntely edelleen perustuu. Rajoituksen nojalla julkistettua teosta saa käyttää opetuksen havainnollistamiseen, mikäli sopimuslisenssiä tai muuta käyttölupaa ei ole lainkaan tarjolla tai helposti saatavilla. Rajoitussäännös edistää esimerkiksi verkossa vapaasti saatavilla olevien videoiden, kuten YouTube-videoiden, esittämistä opetuksen yhteydessä. Muutos palvelee erityisesti etäopetuksen tarpeita ja digitaalisten käyttömuotojen hyödyntämistä rajat ylittävissä tilanteissa.
Kulttuuriperinnön saatavuutta edistetään uudella kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia koskevalla rajoitussääntelyllä. Kulttuuriperintölaitokset saavat nyt käyttää kaupallisesta jakelusta poistuneita teoksia sopimuslisenssin nojalla ja tietyin edellytyksin tekijänoikeuden rajoituksen nojalla, jos edustavaa sopimuslisenssiorganisaatiota ei ole.
Valokuvaajan 49 a §:n mukaista ns. tavallisen valokuvan lähioikeussuojaa kavennettiin siten, että suoja ei ulotu sellaisen kuvataiteen teoksen toisintamiseen, jonka suoja-aika on umpeutunut.
Lisäksi sopimuslisenssisääntelyä, jolla teosten käyttöä edistetään, on tietyiltä osin korjattu vastaamaan direktiivin vaatimuksia. Näin laissa on selvennetty esimerkiksi tekijänoikeuden yhteishallinnointiorganisaatioiden edustavuuskriteereitä sekä vaadittu yhteishallinnointiorganisaatioita ryhtymään tarvittaviin tiedottamistoimenpiteisiin suhteessa tekijöihin. Muutoksilla on pyritty myös paremmin yhteensovittamaan lain sopimuslisenssisääntely tekijänoikeuden yhteishallinnointia koskevan lain kanssa.
Ilari Talman
Lue myös Ilarin artikkelisarjan osa 2
Tekijänoikeuslain muutokset tulivat voimaan 3.4.2023 – Mikä muuttui ja mitä seuraavaksi? (Osa 2/2)
