Työsopimuslain soveltamisalaa koskeva 1 luvun 1 § muuttuu 1.7.2023. Muutoksen tarkoituksena on antaa lain soveltajille enemmän ratkaisun välineitä tilanteessa, jossa työn suorittajan asema jää perustunnusmerkkitarkastelun jälkeen epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi.
1.7.2023 lukien ratkaistaessa sitä, tehdäänkö työtä työ- vai muussa oikeussuhteessa (erityisesti yrittäjätyössä), suoritetaan kokonaisharkinta, jos perustunnusmerkkitarkastelun jälkeen työnsuorittajan asema jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi. Jos kaikkien työsuhteen perustunnusmerkkien täyttyminen on selvää, tarvetta kokonaisharkinnalle ei ole. Tarvetta kokonaisharkinnalle ei vastaavasti ole myöskään silloin, kun on selvää, että kaikki perustunnusmerkit eivät täyty. Perustunnusmerkit ovat aiempaa vastaavat ja ne ovat lyhyesti: työnteon perustuminen sopimukseen, työn henkilökohtainen suorittaminen työnantajan lukuun, työnantajan johdon ja valvonnan alaisuus sekä vastikkeellisuus.
Suoritettavassa kokonaisharkinnassa otettaisiin huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat. Kokonaisharkinnassa huomioon otettavia seikkoja ei määritellä lainkohdassa tyhjentävästi, vaan yksittäisissä tulkintatilanteissa huomioon voidaan ottaa myös muita sellaisia tekijöitä, joiden avulla voidaan arvioida työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa työntekosuhteessa.
Kokonaisharkinnan suorittamista ei ole ajallisesti sidottu mihinkään tiettyyn hetkeen. Se voidaan joutua tekemään sopimussuhdetta solmittaessa esillä olleiden seikkojen pohjalta tai, jos oikeussuhteen luonteesta on myöhemmin epäselvyyttä, toteutuneiden työn tekemisen ehtojen ja olosuhteiden perusteella.
Työnteon eri muotojen moninaistuminen, kuten digitaalisten alustojen välityksellä tapahtuva työskentely, niin sanottu kevytyrittäjyys ja muut itsensä työllistämisen muodot ovat lisänneet tarvetta kokonaisharkintaan.
Terhi Lehtopolku
